Käytännön järjestelyt
 


Ennen kuolemaa



Silloin kun kuolemaa edeltää vakava sairaus, on tärkeää, että potilas saa kaikessa rauhassa puhua ja keskustella siitä, millaisia ajatuksia, pelkoja ja toiveita kuolemaan liittyy.

Omaisille tämä aika on raskasta ja on luonnollista, että se herättää monenlaisia tunteita, myös epävarmuutta ja pelkoakin. Kuitenkin rauhallinen läsnäolo on usein se, mikä riittää.

Potilaan toiveita pyritään noudattamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Mikäli potilas on sairaalahoidossa, yhteyden sairaalapastoriin tai seurakunnan pappiin saa sairaalan henkilökunnan kautta. Papin voi kutsua tapaamaan potilasta ja omaisia. Hän voi pitää hartaushetken, toimittaa yksityisen ripin ja jakaa ehtoollista.



Kuoleman tapahduttua



Omaisille tieto kuolemasta ilmoitetaan viipymättä ja henkilökohtaisesti. Samalla tulee huolehtia, ettei kukaan lähiomaisista jää täysin yksin.

Kun läheinen ihminen kuolee, voi aina kääntyä seurakunnan puoleen. Papeilta,  diakoniatyöntekijöiltä ja muilta seurakunnan työntekijöiltä saa henkistä tukea sekä opastusta  käytännön asioissa.

Kirkkoherranvirastossa voidaan sopia hautaan siunaamisen ajasta ja paikasta,  siunauksen toimittavasta papista sekä muista käytännön järjestelyistä. Ennen hautajaisia papin kanssa keskustellaan tarkemmin ja sovitaan siunaustilaisuuden ohjelmasta. Musiikki valitaan yhdessä kanttorin kanssa.

Hautapaikka hankitaan kirkkoherranviraston kautta. Hautapaikkaan  vaikuttaa, onko kyseessä arkkuhautaus vai tuhkaus. Molemmat hautaustavat ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset.

Hautaustoimiston kanssa asioidaan yleensä ainakin arkun hankintaan sekä vainajan pukemiseen ja kuljetukseen liittyvissä asioissa. Hautaustoimisto hoitaa korvausta vastaan myös muut hautajaisten järjestelyt omaisten toiveiden mukaisesti. Voit myös kysyä seurakunnan palveluista hautajaisten järjestelyjen auttamiseksi. Seurakunnan tiloja voi myös vuokrata muistotilaisuuden pitopaikaksi.

 Surun kohtaamisen kannalta monet pitävät tärkeänä, että omaiset näkevät vainajan. He voivat myös osoittaa hänelle huolenpitoa, esimerkiksi osallistumalla vainajan pukemiseen.