Siunaustilaisuus
Siunaus toimitetaan joko kirkossa tai hautausmaalla. Useimmiten hautaan siunaaminen pidetään omana tilaisuutenaan, mutta se voidaan liittää myös jumalanpalveluksen yhteyteen. Pappi sopii omaisten kanssa hautaan siunaamisen vaihtoehdoista.
Hautaan siunaaminen etenee pääpiirteittäin seuraavasti:
Alkumusiikki
- Virsi
- Johdanto
- Psalmi
- Rukous
- Raamatunlukua
- Puhe
- Uskontunnustus
- Siunaaminen
- Rukous
- Isä meidän
- Herran siunaus
- Virsi
Päätösmusiikki
Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat. Uskontunnustuksen ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan.
Kukkatervehdykset voidaan laskea joko ensimmäisen virren jälkeen, jolloin kukkien laskun jälkeen yleensä lauletaan myös virsi, tai siunauksen jälkeisen virren jälkeen. Toimituksessa voi olla myös erillisiä musiikkiesityksiä, niistä ja muista musiikkitoiveista sovitaan kanttorin kanssa.
Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan päätösmusiikin aikana kirkosta.
Haudalla
Hautausmaalla arkun kantoa ohjeistaa suntio, joten suntio ei mielellään voi olla kantamassa. Jos kantajia ei ole tarpeeksi, ota yhteyttä hautaustoimistoon.
Saavuttuaan haudalle kantajat odottavat hetken, kunnes saattoväki ehtii tulla lähelle hautaa. Arkkua hautaan laskettaessa miehet ottavat hatun pois päästä. Kantajat tekevät samoin vedettyään kantoliinat ylös haudasta. Vanhan kristillisen tavan mukaan arkku lasketaan hautaan siten, että vainajan kasvot ovat itään, nousevan auringon suuntaan.
Jos kukat on laskettu jo kirkossa voi haudalla useampi yhtä aikaa asettaa kukat tai yksitellen. Kun kukat on viety haudalle, lauletaan virsi esimerkiksi 377, jonka jälkeen omainen esittää kutsun mahdolliseen muistotilaisuuteen.