Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kirkon perinteet ovat muodostuneet rikkaaksi satojen vuosien kirkollisen elämän myötä. Kirkolliset perinteet elävät esimerkiksi kirkkovuoden kulussa, kirkkorakennuksissa, musiikissa, esineistössä, liturgiassa, siis kaikessa siinä mitä seurakuntaelämässä on vuosisatojen aikana eletty.
Kirkot ja kirkolliset esineet
Kirkot ja kirkolliset esineet ovat merkittävä osa Suomen vanhimpaa kulttuuriperintöä. Kirkolliset esineet ja rakennukset ovat paitsi seurakuntien hengellistä perintöä, ne ovat myös olennainen osa paikkakunnan historiallista ja kulttuurillista perintöä. Kirkollisten esineiden luonteeseen kuuluu, että ne on usein valmistettu juuri tiettyyn paikkaan ja paikkakuntaan sidottuun kohteeseen ja tiettyä käyttöä varten. Niinpä kirkolliset esineet ovatkin seurakunnan ja koko paikkakunnan elävää kulttuuriperinnettä ja -perintöä ja lisäävät tietoamme ja ymmärrystämme historiastamme ja kirkollisesta identiteetistämme. Kirkollisten esineiden kautta voimme saada myös käsityksen siitä sukupolvien jatkumosta, johon me kaikki kuulumme.
Alttari
Keskeisin paikka kirkossa on alttari. Alttari eli Herran pöytä on ehtoollisen viettämisen paikka, alttarilla ajatellaan Jumalan lahjoittavan itsensä ihmisille. Alttari on myös rukouksen, kiitoksen ja ylistyksen paikka. Alttari kuvaa kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa seurakuntansa keskellä. Keminmaan uuden kirkon alttaritaulu on nimeltään Jeesus ristillä ja sen on maalannut Johan Gustav Hedman kirkon rakentamisvuonna 1827.
Keminmaan kirkon alttari on sijoitettu perinteestä poiketen kiinni kirkon länsipäätyyn.
Kastemalja
Kaste on kirkkomme toinen sakramentti ehtoollisen lisäksi. Kasteen kautta kastettava otetaan Kristuksen yhteyteen ja liitetään kirkon jäseneksi. Kastemalja sijaitsi katolisen uskon aikana kirkon pääoven vieressä. Uskonpuhdistuksen jälkeen kasteen paikaksi tuli kirkon kuori.
Keminmaan uuden kirkon kastemalja.
Saarnatuoli
Uskonpuhdistuksen jälkeinen vuoden 1571 kirkkojärjestys velvoitti, että jokaiseen kirkkoon piti rakentaa saarnatuoli. Saarnassa pappi selitti kirkon uutta oppia kansalle kansan kielellä. Kirkon etuosassa on myös lukupulpetti, josta voidaan lukea esimerkiksi jumalanpalvelukseen kuuluvia tekstejä.
Saarnatuoli jonka yläpuolella on koristeellinen katos eli baldakiini.
Urut
Alun perin urut olivat maallinen soitin joita käytettiin muun muassa sirkuksissa. Varhaisen kirkon johtajat jopa tuomitsivat urut turmeluksen soittimina. 800-luvulta lähtien urkuja alettiin kuitenkin sijoittaa kirkkoihin. Nykyään jokaisessa luterilaisessa kirkossa on urut. Aluksi urut sijoitettiin kirkon takaosaan urkuparvelle. Kirkkourut ovat edelleen tärkein jumalanpalveluksissa käytetty soitin.
Keminmaan uuden kirkon urut.
Kirkkotekstiilit
Kirkkotekstiilien ja liturgisten vaatteiden värit, symboliset kuviot ja erilaiset käyttötarkoitukset rikastuttavat jumalanpalveluselämää ja tuovat siihen oman lisänsä niin visuaalisesti kuin vertauskuvallisuutensa kautta.
Messukasukka, jonka ajatellaan kuvaavan Jumalan kaikki peittävää armoa.
Kalenterivuotemme alkaa 1.1 ja päättyy 31.12 mutta kirkkovuotemme rakentuu eri tavalla. Kirkkovuoden alku ja loppu määritellään sen kirkollisten sisältöjen, ei päivämääärien mukaan. Kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista, kun alamme odottaa Jeesuksen syntymäjuhlaa joulua ja päättyy tuomiosunnuntaihin, jota kutsutaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi. Tuomiosunnuntai muistuttaa meitä aikojen lopusta. Kirkkovuosi mittaa kalenterit ylittävää aikaa, Jumalan todellisuuden aikaa. Tämä ajanlasku muistuttaa meitä siitä, että kaikki ei ole mitattavissa vain tämän maailman kalentereiden ja kellojen mukaan. On myös Jumalan ikuinen aika.
Kirkkovuoden juhlapyhissä saamme elää yhä uudelleen todeksi evankeliumien sanomaa. Kauan sitten tapahtunut on yhtä totta tänään, ja kantaa ajan rajan taa. Aika ja iankaikkisuus kohtaavat kirkossa.
Kirkko on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa. Lue lisää perhejuhlien ja pyhienLinkki avautuu uudessa välilehdessä merkityksestä.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä